tiistai 29. huhtikuuta 2014


Tiistairetken kuvia... ja lainattuja runoja...




Vanha mustarastas...


Luonto yllättää kaikkialla....




Peipon pesä keväisen tuulen keinussa...




Uuden aamun lahja...




Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
ERNESTO CORTAZAR - Sentiments (Relaxing piano)

https://www.youtube.com/watch?v=7PYWlzLxOE4

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

lauantai 26. huhtikuuta 2014

tiistai 22. huhtikuuta 2014





Tiistaiaamu...


Aamuinen haukotus....



kaikkea, mitä toivoin näkeväni...




 Mykistävän kaunis...



Sinistä pilkisti polulta....




Tarkaavaiset silmät seurasivat hievahtamatta kulkuani.
Pehmeä kurnutus hyrisi lammen rantamilla....
Kuuluu ehdottamasti kevääseen...

maanantai 21. huhtikuuta 2014


Toisen pääsiäispäivän leppeä ilma...





Veneiden tyven satama...





Kevään kutsu veneiden tulla....




 Pieni vieraamme....




sunnuntai 20. huhtikuuta 2014


Tämän illan löytö....



Kylmänkukka....
kangasvuokko, kääntänyt kasvonsa aurinkoon....



Pääsiäisen aamunpolku...



 Keväinen metsä kutsui jälleen...




Vanhat pitkospuut ennen kulkeneiden jalkojen alla...




 Pieni kirkas suolampi matkan varrella...




Kevätojan ympärillä alkaa vhertää...




Keskellä synkkää metsää oli luonnon oma kirkko...




metsänväen alttari... 


 Jyhkeät kivet, järkähtämöttämasti paikoillaan....






Kivien suojassa laavu, jossa sai ihmetellä näkemäänsä...




Nuotiotarvikkeitakin löytyi...




 Ihmisvoimat eivät riitä näihin kiviin....


Kivien sanoma puhuu täällä...ihmisen pienuutta ei voinut olla huomaamatta...




 Entistenaikojen kirkkotaival kulkenut tästä...



Maahisten omat kiven kolot...




 ja vanamo-lempikukkani...ja vihreä sammal...


 kiveysten alttarivaatteena...



Luonto on hionut kaiken tarvittavan...




Polku kutsuu taikaisin...vaikka tänne olisi voinut jäädä...




Uudempia asumuksia lammen rannalla...vielä ei ollut asukkaita...




ja hengähdykseenkin oli paikka...




....ja metsä soitteli meille.. soitteli meille...




Täällä kivillä istuessa, tuli niin eläväksi seuraava runo, jouluinen, mutta niin elävä....



Metsien Joulu


Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.

- Lauri Pohjanpää –

lauantai 19. huhtikuuta 2014


Sinisen kosken kuohuissa....



Kevätkaihon vedet virtaavat iloiten...




Ne sousivat kirkasta päivää kohti...



perjantai 18. huhtikuuta 2014


Pitkäperjantain tie...




Ilma oli lämmin ja keväinen.
Kevät linnut lauloivat lehdettömissä puissa.



Luonto näkyy kuvissakin harmaana, on hiljainen pitkäperjantai...
Mutkainen poku kulki kosteikkoiden yli pitkospuin...



Polunvarrella kivinen  muistomerkki...
Kivien puhetta aikojen takaa...



 Polun molemmilla puolilla tyveniä vesiä...




... ja mäen päällä odottava hengähdyspaikka...




Mutkien takana sanomattoman kauniit kalliot...





Honkapuut  reunustivat  polunvartta...






Kiviset polut muistuttivat pääsiäisen sanomasta...





Ja järkähtämöttömat kivet ja kalloiseinät



huokuivat hiljaisuutta...




Tervahaudan tuoksu leijali kallioiden lomassa...




ja ihmiskäden jälki 2000-4000vuoden takaa...




Kallionlaelta huikaisevat näköalat kaukaisuuteen...




Ja alas syvyyteen...




Karulla kalliolla mäntypuun sitkeys...




Ja ikihonkain humina keveässä tuulessa...




Paluumatkalla majavaperheen saavutuksia ja yrityksiä ...




Odottava Pikkulinnun pehmeä pesä puunoksalla...




Ja pääsiäisen ihmeellinen sanoma pajun oksilla...